Reissu aloitettiin parin jäsenen voimin Monte Carlo tyyliin kokoontumisajolla Tampereelle elikkäs Manseen. Tuopin ääressä suunniteltiin tulevaa viikonloppua ja juhlittiin allekirjoittaneen syntymäpäivää (sekä myös Mikko Hirvosen ja Kaj Lindströmin). Seuraavana aamuna, hyvin levätyn yön ja tukevan hotelliaamiaisen jälkeen, suunnattiin Jämsään lunastamaan mökin avaimet haltuun ja maisemienkin huomattiin olevan ihan kohdallaan. Jääkaappiin ladattiin sopivat virvokkeet odottamaan mökille paluuta ja suunnattiin miltei WRC tason Fordilla kohti Ruuhimäkeä. Tässä vaiheessa myös meikäläinen pääsi nauttimaan reissun ainoan matkaoluen.
Ruuhimäessä mukaan saatiin myös loppuporukka, jotka suuntasivat paikalle suoraan etelästä päin. Tunnelma oli vielä rauhallinen ja keskustelu kääntyikin kuskin valintaan. Tässä vaiheessa allekirjoittanut aukaisi suunsa väärässä kohti ja tuloksena oli yhtä vaille yksimielinen päätös loppureissun kuskista. Heinolan Alkon viehättävän myyjättären vuoksi pojat olivat varustautuneet reissuun hyvin ja suositeltujen tuotteiden maistelu aloitettiinkin hyvissä ajoin. Jossakin vaiheessa aloitettiin myös perinteinen huutelu vieraisiin pöy... tässä tapauksessa puskiin. Tuttavuutta tehtiinkin mm. itänaapureihin yhteisen harrastuksen kautta.
Välillä fiilisteltiin Youtubesta pätkiä miten Ruuhimäkeä vedettiin ennen vanhaan, valitettavasti meno oli nyt hieman latteampaa. Hetken kuluttua kurkusta meni alas jo vesikin, todistettavasti sitäkin siis nautittiin reissun aikana. Vettä saatiin myös taivaalta mutta tunnelmaa se ei latistanut, pois tullessa suunta meinasikin olla välillä hieman hukassa mutta mökille selvittiin.
Seuraavana päivänä pätkät ajettiin Lahden seudulla ja koska kokemuksesta tiedettiin ettei siellä tarkene shortseissa, lupauksista huolimatta, suuntasimme Paviljonkiin katselemaan huoltoparkin touhua. Aluksi suoritettiin pakollisia krääsäostoksia. Sää oli parantunut edellisillasta ja näkymien parantuessa ilme naamallakin alkoi jo virkistyä.
Kauniimpaa sukupuolta huomattiin kipuavan myös ratin taakse. Ostoksia jatkettiin myös sisätiloissa vaikkakin merkkikirjo näytti huolestuttavalta. Pitkällisen tiskin alta kaivelun jälkeen löydettiin kuitenkin myös Skoda-miehelle sopiva solki.
Perjantaiaamuna auto varusteltiin sopivalla rekvisiitalla ja suunnattiin varsinaisille erikoiskokeille. Aamuksi valittiin legendaarinen Urrian pätkä ja sen jälkeen matkattiin Palsankylän ylikansoitetun hyppyrin kautta Lankamaan maisemiin. Myöhäinen herätys kostautui ja kävelyä pätkän varteen kertyi Urrialla trackerin mukaan 2,5 km. Keskipäivällä puolestaan suoritettiin suokävelyä Palsankylässä, onneksi aurinko paistoi Lankamaassa sen verran että toiset pääsivät kuivattelemaan jalkojaan, paremmin varustautuneet ylävartaloaan. Pitkän päivän jälkeen suunnattiin taas mökille nukkumaan.
Viimeiseen päivään yritettiin startata ajoissa mutta jälleen käveltiin Surkeella kohtuullinen matka pätkälle ja takaisin. Surkeen aamun pelasti viehättävän toimittajan tapaaminen ja yksi jäsenistä uskaltautui jopa yhteiskuvaan eikä hymyllä ollut rajaa. Tässä vaiheessa mainittakoon myös, ettei kuskin pesti enää hirveästi harmittanut. Kuvan kulkineella oli lähinnä ilo ajella, verrattuna omaan 20 vuotta vanhempaan versioon.
Surkeen jälkeen suunnaksi otettiin Leustun erikoiskoe, josta valittuna oli "näyttävä 90-risteys". Poikien hyvillä ohjeilla päädyttiin kuitenkin peltoaukealle josta näkyi lähinnä suoraa. Ensimmäisen kierroksen viimeisten autojen mentyä patikoimme pätkää pitkin muutaman sata metriä ja tulimmekin aivan oivalle ja idylliselle katselupaikalle, joten tuolit levälleen, jalat ylös ja odottelemaan seuraavaa kierrosta. Väliaikaohjelmaa järjesti kuuluttaja "Kapteeni", uimari Sepi sekä Rami. Ramilla vain olivat sokerit sen verran pielessä ettei nouseminen nurmikentältä enää oikein onnistunut, eikä suositeltua pillimehuakaan löytynyt keltään. Sepi sen sijaan suoritti osansa hyvin ja myös "Sebi" sai osansa näytöksestä.
Kaikkien kilpailijoiden mentyä totesimme katselun olevan nyt tässä, Ouninpohjan ruuhkiin ei enää yritettäisi. Pois tullessa ihmettelimme mm. videokuvaajaretkun rankkaa työtä, myös etelänaapurilta vaikuttaneen piraatti-parkkimaksuperijän akku oli loppu tässä vaiheessa. Jotta Ouninpohjan gladiaattorit eivät täysin jäisi ilman Team Lentäjien kannustusta, stopattiin auto mökille mennessä tienvarteen ja tsempattiin Mikkoa lentoon.
Mökille päästyä seurattiin mainostelevision huikean hyvää lähetystä Ouninpohjasta, joka ei kuvastakin nähtynä jaksanut kaikkia kauheasti kiinnostaa. Sen sijaan myöhemmin pyörimään laitetut 80-luvun lähetykset jaksoivat ihmetyttää. Mainittakoon että sää suosi Teamia koko matkan ajan melkoisen hyvin, ainoa kunnon vesikuuro saatiin niskaan Ruuhimäessä ja Lauantainakin oli hyvä nauttia Ruuvaria huipulla. :)
Jos jotain mainitaan itse rallista niin kärkikuskeissa ei juuri jännäämistä tai katseltavaa ollut, kuten oli arvattavaa. WRC-miehistä vaikutuksen tekivät itseen Ken Palikka ja Prokop. Palikka näyttävällä tyylillään ja myös ensikertalaiseksi kovalla vauhdillaankin, Prokop taasen veti joka paikassa ihailtavan leveää linjaa. Kärjen takana mahtisuorituksiin ylsivät Esa-Pekka Lappi ja Jarkko Nikara. Lappi pisti Ogieria köniin usealla pätkällä ja etenkin Ouninpohjassa, harmi että kisa meni tekniikka murheisiin. Nikara taasen veti hitaimpia WRC-kuskejakin pataan lähes historic-luokan Mitsullaan. Positiivista oli huomata ulkomaalaisten ääliöiden vähyys, miinuksena taas se että kaikki liikenteessä ja katsomossa pelleilleet näyttivät olevan poikkeuksetta suomalaisia.
Ja ne virallisemmat kuvat rallista löytyvät täältä:
http://jargon.kuvat.fi/kuvat/Moottoriurheilu/Neste+Oil+Rally+2012/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti